On tässä kesän aikana tullu tiputeltua bisseä taas ihan huolella. Ei kuitenkaan mitään kummempaa ryypiskelyä, vaan sellaista sivistynyttä nautiskelua sekä makuharmonioiden kanssa fiilistelyä. Tiätty!
Herrasmies suosii kesäisin usein vehnäoluita ja talvisin tummempaa lientä, mut kyl sittenkin perushärmäläisenä toi suurin kulutus painottuu lager-osastolle.
Vuosia on vajaata aivokapasettiani raastanut kummastus siitä, miksi suomalainen lager ei pärjää virolaisten kilpakiisseliensä rinnalla, kun omien makunystyröideni suosiosta skabaillaan. Jotenkin aina on tuntunut, et eteläisen naapurikansan oluet ovat aina astetta pehmeämmän ja täyteläisemmän makuisia. Nyt tähänkin probleemaan tuli vastaus.
Tapasin nimittäin tuossa eräs ilta tuopin ääressä yhden Koffin dirikan ja nostin rohkeasti ton kinkkisen kissan pöydälle. Herra sit pienen jaagamisen jälkeen kerto, et aika samoilla resepteillä ja hiivoilla sekä humalilla mennään molemmin puolin lahtea, mut eron virolaisten eduksi syntyy vedestä. Rakkailla naapureillamme on pehmeämpi ja selkeästi eri makuinen voda putkissaan ja kun bisse nyt kuitenkin on suurimmalta osalta vettä niin siitäpä tuo ero sitten repeää. Veden erinomaisuudesta muun kuin oluen panemisen suhteen olen kuitenkin vahvasti toista mieltä. Sen verran ruskeaa ja ripuliherkältä vaikuttavaa kuravettä Virossa aina putkista pulppuaa, kun asiaa erehtyy tarkkailemaan.
Saku Kuld - the winner
Nytkin tässä siemailen saunan päälle uutta lempparihiivaani eli Saku Kuldia. Aika pitkälti muistuttaa toista suosikkiani eli Sandelsin laadukasta ohraapirtelöä, mut skidisti on enemmän syvyyttä ja täyteläisyyttä tossa Saku-panimon lippulaivan jälkimaussa. Toinen kotimainen ikisuosikkini eli Karhun kolmonen jää näistä kahdesta jälkeen juuri tuossa pehmeydessä ja maistuukin tässä spontaanissa bisseteistingissä hieman brutaalille ja raa’alle. Sanoisinko jopa rahvaanomaiselta ja arkiselta. No, hyvää kamaa kuitenkin, eikä sitä voi edes verrata johonkin suomalaiseen peruskuraan, kuten vaik Koffiin tai Karjalaan. Vaik kyl mä niitäkin tissuttelen ihan hymyssä suin, jos ei muuta ole tarjolla…
Makuasioden parissa siis taas subjektiivisesti painitaan, mut kyl mun vaan pakko on pitkin hampain todeta, et Itämeren alueen paras lagerbisse -skabassa jakaisin mitskut seuraavalla tavalla:
KULTAA: Saku Kuld, Viro (nomen est omen!)
HOPEAA: Sandels, Suomi
PRONSSIA: Norrlands Guld, Ruotsi
Onnea palkituille ja kippis!
