Arkisto | toukokuu, 2011

Wagnerin olutkirja – sivistävää kesälukemista

29 Tou

Arktiselta Banaanilta lähettivät hieman luettavaa laiturinnokkaan. Kyseessä upouus kovakantinen Wagnerin olutkirja -opus eli Suomen kuuluisimman sian seikkailujen pitkässä & loistokkaassa jatkumossa mennään… Nyt vaan sarjiskonseptia on tuunattu hieman entistäkin enemmän herrasmiehen intressien mukaiseksi, sillä Viivi on heivattu kelkasta ja völjyyn on ihan pääroolin puolelle nostettu olut.

Wagner & olut

Täs juuri lanseeratussa kirjassa on hyvässä tasapainossa Wagnerin historian parhaat bisseaiheiset stripit ja mielenkiintoiset kirjalliset olutaiheiset-esitykset. Bissepuolet jorinat ovat mielenkiintoista luettavaa ja kantavana teemana siinä ovat kotimaiset pienpanimot. Hyvin suomalaisesta kulmasta tätä rakasta asiaa siis tutkaillaan ja (Vesa Anttosen) teksti on ladattu niin täyteen aihepiirin triviatietoa, että tällainen aiheeseen pidempäänkin perehtynyt karbaasi oppii jotain uutta jokaisella sivulla. Esimerkiksi aika mielenkiintoista mutta surullista katsottavaa on kirjan tieto-osiossa kaavio, jossa näytetään Suomen olutveron osuus bisselitran hinnasta. Ja viel enemmän pistää aikuisen miehen spiidaamaan saman kaavion vertailumaiden tutkailu. Elämme todellisessa verohelvetissä, mitä tulee oluen/olutjuojien riistämiseen!

Tällainen sivistävä, hauska ja hyödyllinen (harvinainen kombo!) kirja sopii jokaisen äijän kotikirjastoon heti siihen Tuntemattoman sotilaan kylkeen. Vinkki: tää kapistus on varsin ideaali lahja, jonka luulis kelpaavan kaikille maamme kaksilahkeisille. Ei muuta ku tilaamaan TÄSTÄ.

Juba Tuomola: Wagnerin olutkirja (Arktinen banaani, 2011)

Avainsanat: ,

La Torrefazione – lähellä täydellisyyttä

26 Tou

Netissä velloo lukuisia keskusteluketjuja siitä, mistä saa stadin parhaan cappuccinon. Herrasmieskin on ottanut aiheeseen muutaman kerran kantaa tällä foorumilla ja taas olis tolta rintamalla uutisoitavaa. Kävin nimittäin viime viikolla palaverissa AleksanterinkadunCafe & Roastery La Torrefazionessa (vau mikä nimi!) ja siinä duuniasioita hoitaessa tuli vedettyä kuin huomaamatta aivan täydellinen cappuccino huiviin. Eikä pahaa sanaa jäänyt sanottavaksi tilauksesta tehdystä herkkuciabattastakaan (sis. mm. chorizoa ja chevreä). Uskomaton setti, joka sai hetkellisesti aikaiseksi tunteen siitä, että olisi jossain ihan muualla kuin Suomessa. Hyvässä mielessä;)

Juomani kahvi oli jälleen kerran erittäin täyteläistä sekä maukasta ja isossa kupissa oli cappuccinoni päällä aivan mielettömän mehevä maitovaahto. Vaahto oli myös kuvioitu siihen malliin, ettei kotona vastaavaan Francis Francisilla ole koskaan päästy, kovasta yrityksestä huolimatta.

La Torre (kahvi katunäkymällä)

Ainoa “vika” tossa La Torrefazionessa on liian vähäinen asiakaspaikkojen määrä. Liian usein on joutunut (kahvin)himoissaan pakittamaan rappuset takas kadulle, ku tokassa kerroksessa piilottelevaan mestaan ei oo vaan mahtunut ineen. Toisaalta on ihan hyvä merkki, et tuollainen ketjuista riippumaton laatukahvila on lyönyt itsensä läpi kahvia arvostavien kaupunkilaisten silmissä.

Silloin kun tuohon laatukahvilaan on mahtunut inessiiviin niin on saanut kokea hienoja makunautintoja. Siellä on aina kliffaa nautiskella kunnon sumpista ja eteläeurooppalaisesta tunnelmasta. Samalla fiilistellen ikkunasta aukeavaa ostoskatunäkymää, jota voi katsella mukavasti yläviistosta, päättömältä vilskeeltä turvassa.

Käykää tsekkaamassa mesta, jos on jäänyt poikkeamatta. Itse aion seuraavan kerran antaa La Torren pastoille tsäänssin… Osoite on Aleksanterinkatu 50 ja oviaukon ohi dallaa aika helposti, jos ei ole skarppina!”

Avainsanat: ,

Tooheys Extra Dry – hyvää mutta harvinaista

24 Tou

Eräs aikaisempi postaukseni oli innoittanut asianomistajatahon kutsumaan minut bissemaistiaisille. Paha tällaisena loppasuuna oli tuollaisesta räätälöidystä kutsusta kieltäytyä! Niinpä suhasin yhtenä iltana metrolla Kamppiin ja siitä sitten liukuportaiden siivittämänä Aussie Bariin.Baarissa mestan herra & hidalgo Bejay löi räpylään heti ekan olutflindan. Kyseessä oli Aussie Barin omaa maahantuontia oleva Steinlager Classic. Tuo maapallon toiselta puolelta roudattu laager oli skidisti liian humaloitu herrasmiehen makuun  ja etenkin pitkä sekä kitkerä jälkimaku aiheuttivat sen, ettei tuota laatua tullut toista illan aikana imuroitua. Sinänsä yllättävää, sillä saman lafkan Pure taas pelittää paremmin kuin sata jänistä.

Oikea Jackpot tuli kohdalle siinä vaiheessa, kun handuun ilmestyi australialainen Tooheys Extra Dry. Siinä olut meikäläisen makuun! Mikä oli herrasmiehen bisseä siemailessa, kun nieluun valui raikasta mutta samalla erittäin täyteläistä aussiolutta. Rikkaan maltainen maku toimi niin hyvin, että piti oikein pysähtyä makustelemaan. A-oluen vahvuinen laatujuoma tarjoillaan 3,45 desin lekoissa ja tuollaisen herkun heittää huomaamattaan huiviin sekunnissa tai parissa, jos ei ole valppaana. Vastaavanlaista ohrapirtelöä saa harvoin kohdata ja olisi ollut moukkamaista haaskausta vaan kaataa menemään.

Toohey Extra Dry (from Australia)

Tooheys tekee kuulemma paljon yhteistyötä ausseissa surffipiirien kanssa. Näyttää siis siltä, et surffijengillä on hyvä maku myös bissen suhteen, eikä se siis rajoitu pelkästään kissoihin ja kledjuihin. Ei siis mikään ihme, et Aussie Barissakin näkyi paljon Rip Curlin kamaa. Tais olla henkilökunnallakin Ripin kledjut yllä, btw.

Tuo ystävien kesken TEDiksi (you figure it out, Einstein) nimetty bisse kärsii kuitenkin samasta viasta kuin toinen Aussie Barin lemppareista eli edellä kehumani Steinlagerin Pure: sitäkin saa ainoastaan tuosta yhdestä juottolasta koko maassa! Huhut tosin kertovat, että Bejay olisi avaamassa raflat myös Tampereelle ja Turkuun eli ei hätää maalaisserkut, kohta noita laatuhiivoja saa myös kehäteiden väärältäkin puolelta. Hyvää kannattaa odottaa!

Avainsanat: , ,

Paulo Coelho: Alkemisti

23 Tou

Tuli vihdoin kahlattua läpi jo 80-luvun loppupuolella julkaistu Paulo Coelhon eniten myyty teos Alkemisti. Tota ohutta opusta ovat ylistäneet lukuisat julkkikset aina Madonnasta Russell Croween. Herrasmiehen osalta ton aloittamista on aina lykännyt asennevammani tällaisia uskonnollisia piirteitä kantavia “”merkkiteoksia”" kohtaan. Nyttenkin meinas jäädä leikki kesken heti kirjailijan laatiman saatekirjoituksen aikana… Aika paljon tuli Paulon kynästä lätinää jumalasta ja se jotenkin vie pohjaa pois rajusti, kun kirjan on luvattu sisältävän suuria ajatuksia ja oppeja elämästä.

Paulo Coelho - Alkemisti (1988)

Alkemisti on eräänlainen elämänfilosofian oppikirja, joka on puettu aika vaatimattoman sadun muotoon. Tuossa yksinkertaisessa sadussa nuori espanjalainen paimenpoika matkaa Afrikan puolelle etsimään aarretta ja oppimaan yhteyttä maailman kanssa. Matkalla hän sitten kohtaa erilaisia ihmisiä, joiden kanssa koetuista asioista ja joiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta poika viisastuu ja oppii jotain tärkeää elämästä. Rautalangasta asioita väännetään ja kehyskertomuksen naurettava juoni ei ime millään tavalla mukaansa. Kirjan oppi on tiivistettävissä siihen, että ihmisen täytyy pitää unelmistaan kiinni ja uskoa niihin, vaikka aina välillä uskoa kovasti koeteltaisiinkin. Ei siis mitään kovin uutta ja tajunnanräjäyttävää!

Aika höpöhöpöä toi mun mielestä siis oli, vaikka kirjaa mainostetaan symboliseksi ja monitasoiseksi, metaforin puhuvaksi teokseksi. Herrasmies laskee sen kuitenkin täysin samaan kastiin kuulujen nuortenkirjojaklassikoiden, kuten Pikku Prinssin ja Lokki Joonatanin kanssa. Sopivaa matskua siis esimerkiksi rippikouluikäiselle ja elämässä hapuilevia alkuaskeleitaan ottaville teineille. Ja tulipa lukiessani mieleeni pieninä välähdyksinä Sarasvuon Sisäinen sankarikin. Miettikää sitä!

Eli mitään suurta filosofista klassikkoteosta brasilialainen bestsellerskrivaaja ei mielestäni ole tälläkään kertaa tehnyt. Mut ainahan on hienoa, jos ihmiset lukemastaan jotain muutakin saavat irti kuin pelkkää viihdetä ja ajanvietettä. Jos ihmiset Alkemistin luettuaan uhraavat edes muutaman ajatuksen elämälle ja sen tarkoitukselle niin laskettakoon se isoksi plussaksi tälle muuten vaatimattomalle kirjaselle.

Avainsanat:

Testipenkissä Café Lasipalatsin brunssi

21 Tou

Aivan stadin ytimessä sijaitsee funkkisrakentamisen hyvin vaalittu helmi, Lasipalatsi. Ja tuon herrasmiehen suosikkipytingin keskellä pitää majaansa Café Lasipalatsi, jonka brunssiantimia käytiin kavereiden kanssa testaamassa viime viikonloppuna.

Café Lasipalatsi

Sunnuntaina kahvila avasi ovensa 11.00 ja nuoret hipsterit rynnivät raikkaina ja trendikkäinä ovista sisään. Oma vähemmän freessi seurueeni meinasi luovuttaa jo kynnyksellä, koska mestaan muodostui heti kättelyssä pari aika massivista jonoa. Toisessa jonotettiin tiskille maksamaan ja toisessa sitten brunssipöydän herkkuja. Ei jotenkin näillä kilsoilla enää jaksa jonossa pönöttää!

Napattiin kuitenkin kettuina itsellemme vapaa pöytä, jossa sitten tsittailimme ja tsiigailimme juniorien jonotusriittiä. Hankalalta näytti tuo touhu, koska molemmat jonot pakkasivat kahvilan eteisen aivan tukkoon ja pienessä tilassa sitten porukka koitti kikkailla tarjottimineen. Meininki oli kuitenkin hyvä ja kukaan ei näyttänyt tosta ruuhkasta tykänneen kyttyrää.

Pian kuitenkin tuo alkuhuuma oli ohi ja mekin pääsimme tekemisen makuun. Ei siis muuta ku massit tiskiin ja tarjotinta täyttämään. Alkuun kasasin satsin lämpimiä herkkuja omalta pöydältään, johon oli läväytetty esimerkiksi maukkaita omatekoisia lihapullia, tuhdisti tirisevää pekonia sekä erinomaisen mehevää lihapiirakkaa.

Noilla suonentukkijoilla pääsi hyvin alkuun ja sitten vaan perään leikkeleitä, juustoja, kroisantteja ja muuta brunssipöytien perussettiä. Upeita lautasia sain rakennettua (ei kuvia, sorry) ja tuli herkuteltua taas kerran ihan tuelta. Erityisesti mieleen jäi positiivisina poikkeuksina kilpaileviin kattauksin verrattuna tuo jo mainittu lihapiirakka, tavallista hieman laajempi ja laadukkaampi juustovalikoima sekä cashew-pähkinät.

Hienokseltaan siis erosi parempaan suuntaan Cafe Lasipalatsin brunssi stadin runsaasta tarjonnasta. Ja jos jotain haluavat siellä petrata niin jälkkäriosastoon voisi hieman panostaa enemmän. Nyt tarjolla ollut pähkinäinen baakkelsi oli aika teollisen makuinen ja muuten erinomainen brunssi sai skidisti laimean loppuhuipennuksen.

Avainsanat: ,

← Vanhemmat artikkelit

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: