Nyt oli ilo maistaa niin hyvää rommia, et pisti jopa funtsimaan oliko toi jo liian nektaria. Kyseessä oli maailmanlaajuisesti hehkutettu tumma Zapaca, joka on niin överin pehmeää ja makeaa, et alko tällainen rautanieluinen karpaasi kaipaamaan kehiin hieman enemmän särmää.
Zapaca! (Huom. rottinkivyö putelin ympärillä. Nice touch!)
Zapacan pehmeys tulee hunajasta, jota on käytetty valmistusprosessissa ja se kyllä maistuu hieman simaisena makeutena. Jopa hieman paahteinen sokerisuus peittää täysin alkoholin maun ja voisin panna ison potin likoon siitä, et tää kelpaisi herkkähipiäisimmällekin kermaperseelle. Maun pumpulinen pehmeys taas tulee pitkästä kypsytyksestä ja jälkimaun vaniljan sekä siirapin häivähdykset tekevät tuliliemestä hieman tyttömäisen.
Hintava liemi on lillunut karibialaisissa (@Guatemala) tynnyreissä 6-23 vuotta ja paikallisen ilmankosteuden tietäen on enkelten osuus ollut varsin mittava. Tämä selittää enemmän kuin hyvin nektarin hinnan, joka on kova muihin rommeihin verrattuna, vaik aika pliisu onki vastaavantasoisten konujen tai viskien rinnalla. Mut kuten sanottu, tää on jo liian makoisa rommi meikäläisen makuun. Kovista Zapacaan kohdistuneista ennakko-odotuksista huolimatta allekirjoittanut liputtaa edelleen vahvasti Matusalemin puolesta!
Yksi vastaus kirjoitukseen “Ron Zapaca Centenario (23 años) – ”liian hyvä” rommi”