Avainsana-arkisto: olut

Gastone – illallinen Berlusconin seurassa

23 Tou

Kulinaristipiirit hössötävät näinä aikoina parsan kaikkivoipaisuudesta autuudesta. Ite en pahemmin tost yliarvostetusta rehusta piittaa, mut pakko on silti todeta, et Gastonessa sekin maistui muikealta. Gastoneen ehtii yleensä enemmän lounas- kuin illallismeiningeissä, mut nyt oli kerrankin aikaa tsittailla siellä illan hämärtyessä ja skruudailla pitkän kaavan mukaan. Alkupalana oli parsa-annos, joka taitaa olla parasta, mitä olen tolla saralla suuhuni stikannut.

Birra Gastone from Rome

Birra Gastone from Rome

Koko setti alkoi kuitenkin virkistävällä bissetuttavuudella, joka oli roudattu Roomasta asti suomalaisten simasuiden maisteltavaksi. Vaik en pahemmin arvosta Italiaa bissemaana niin pakko myöntää, et jeevelin hyvää oli tuo pienpanimon suodattamoton luomuhiiva. Kandee poiketa mestoille ihan jo ton börstan takia…

Alkupalaksi pöytää tosiaan roudattiin herkullinen parsahässäkkä, jossa tuota sesonkiherkkua komppasivat paahdetut pistaasit ja Ricotta-juusto. Komea kolmen elementin kombinaatio, joka oli enemmän kuin osiensa summa. That was my kind of trilogy!

Pääruoaksi vedettiin keittiön suosittelemat luomuhärän sisäfilepihvit. Aivan törkeän laadukasta lihaa oli tarjolla, ja kun se oli osattu vielä grillata just passeliksi (medium miikka!) niin hitto vie, et veti suun joker-maiseen, levennettyyn smailiin. Harvoin saa noin maukasta ja mehevää pihviä suuhunsa haarukoida. Ja miehekkäät lihaköntit huuhdeltiin kurkusta alas henkilökunnan suositteleman punkun kera, joka teki tuosta annoksesta suorastaan ikimuistoisen makukokemuksen.

Lopuks koko komeus kruunattiin sit Créme Caramelin avulla. Toi jäi tosin valitettavasti jotenkin laimeaksi kokemukseksi, jossa överi sokerisuus peitti alleen kaikki muut vivahteet. Eikä skidisti ylilöllö koostumuskaan ollut ihan sitä, mitä muun setityksen perusteella olisin odottanut. Mut toi oli vaan skidi kauneusvirhe, sillä ateriakokonaisuus oli huikea, ja koko show päättyi iloisesti raikkaaseen limoncello-ryyppyyn. Ulos Korkeavuorenkadulle käveli onnellinen ja täydellisesti ravittu mies.

Gastone_BerlusconiAi missä se Berlusconi sit luuras. Käy tsekkaamassa! Siellä se vanha limanuljaska lymyilee ihan näkyvillä, kun vaan osaa katsoa… :)

Avainsanat: , , , , , ,

Amsterdam – synnin ja chillauksen mekka

3 Huh

Tuskin löytyy toista mestaa tältä Tellukselta, jossa ns. virallisen tahon puolesta synneiksi julistetut asiat ovat niin arkisia ja luontevia kuin Amsterdam. Siellähän punaisten lyhtyjen alueella huorin tekeminen on helpompaa kuin bissen tilaaminen Kalliossa ja huumeita saa kahviloista samaan tapaan kuin Suomessa torikahvilasta munkkipossua.

Toi tykkirela ja yyberliberaali asenne elämään tekee kaupungista ihan kuninkaallisen lomamestan. Jos tossa cityssä ei onnistu unohtamaan nielemäänsä rautakankea ja luterilaista itku pitkästä ilosta -mentaliteettiaan niin sit kandee alkaa kaivaa omaa kuoppaansa isolla kauhalla. Omassa rankingissa toi on ihan parhaita kaupunkilomapaikkoja Barcelonan, Hong Kongin, New Yorkin, Bangkokin ja Köpiksen rinnalla. Stadia unohtamatta!

IMAG1072-1

Pörrättiin parin rakkaan frendin kanssa viis päivä Damissa just viime viikolla ja voe fiddu, et teki gutaa niin pollalle ku kropalle. Vaik ei lähtiskään möyhyhommiin tahi slumppais toosaa katubordelleista niin silti tuolla on ihmisen hyvä olla. Amsterdam on niin täynnä huikeeta kulttuuria, kivijalkakapakoita, hyvää safkaa, relaa pössistä ja silmiähivelevää arkkitehtuuria, et vastaavaan harva kylä pystyy.

Meidän reissu muodostui live-jazzin metsästyksen, kapakoissa lämmittelyn, upeiden illallisten ja lungin lompsimisen kombinaatioksi. Tosta kombosta jäivät päällimmäisenä mieleen Magna Plaza -kauppakeskuksen alakerrassa nähty Rembrandt-näyttely, hyvät & stydit (belge)bisset, auringonpaiste, coffee shoppien makeanimelä tuoksu, ikkunoissa keikistelleet itähoratsut, kauniit kanavat ja vinossa töröttäneet asuintalot.

IMAG1041-1

Pakko myös nostaa erikseen framille Sumo-sushi, jossa vedin elämäni parhaan sushibuffan. Kyseessä ei ollutkaan mikään väsynyt seisova pöytä vaan susheja tuotiin pöytään sitä mukaan, ku sai edelliset mätöt vedettyä huiviin ja uudet laajalta listalta valittua. Näin ei synny hukkaa ja setitys pysyy tuoreena! Helmi konsepti, jonka toivoisi ländäävän Suomeenkin joskus lähiaikoina. Eikä voi moittiakaan Hollannin entisestä alusmaasta, Indonesiasta, peräisin olevaa Rijstaffel-tarjontaa. Tota kansallisherkkua eli riisiä ja lihaa kymmenellä eri tavalla on tarjolla lähes joka toisessa korttelissa, eikä Damissa voi käydä maistelematta tollasta mättöä…

IMAG1047

Lisäksi pakko hehkuttaa Amsterdamin kompaktiutta. Kaikki parhaat ja oleelliset mestat (kansallismuseo, rautatieasema, Heinekenin panimo, kanavat, katumarkkinat, kävelykadut, baarit, coffee shopit ja kauppakeskukset) olivat näppärästi otettavissa haltuun dallaamalla. Ja mikä tos paikassa onkaan dallatessa, kun jokaisen kulman takana on jotain kaunista tsiigattavaa, ja jos iskee galsa tai väsy niin aina löytyy kliffakivijalkabaari, jossa voi huilia ja vaik vetää space cakea naamaan, jos siltä tuntuu. Musta ei tuntunut siltä, mut en mä tuomitse. Huume se on brenkkukin siinä missä noi Damin keksit ja baakelsit. Antaa kaikkien kukkien kukkia!

Avainsanat: , , , , , , ,

Weeruskan messevät Pure Yankee -mätöt – toimii ku nyrkki naamaan!

24 Maa

Suunnattiin pahamaineisen Jammu-sedän kanssa Weeruskaan perjantaiehtoona. Paikalle meidät oli houkutellut ton luottomestan lanseeraama jenkki-menu. Vempparyhmämme kun osaa arvostaa uppopaistettua settiä ja lihaisia mättöjä, joten eipä tota visiittiä tarttenu kauaa arpoa.

Ja voi veljet, et kannatti taas poiketa Linnanmäen kupeeseen appeelle, sillä loppuillasta tosta korttelikapakasta könys ulos kaksi varsin kylläistä herrasmiehistelijää. Samalla huomasin, etten edellisviikon Skiffer-ahmimisesta ollut mitään oppinut, sillä taas tuli vedettyä varsin lihalliset överit.

Aloitimme fiestamme tilaamalla littiin starterplätterin, jossa oli varsin texmex-henkinen meininki nachoineen ja salsoineen. Ton setin parasta antia olivat pirunmoisen maukkaat kanasiivet. Ton tason wingsejä harvoin tulee vastaan ja niinpä tuli kaluttua noi viimeiseen lihansäikeesen asti. Nam.

Weeruska_jenkkiviikot_platter2

Pääruoaksi vetelin naamariin riivityllä ja ylikypsällä possunlihalla täytetyn Pulled Pork -sämpylän. Kylkeen tuli tietenkin ranut ja säplärin sisällä oli sit kaikkee hyvää mättöö BBQ-kastikkeesta lähtien. Aivan majesteettisen mehevä ja messevä oli toikin amerikkalaishenkinen annos! Vaik alkupalasydeemi jo veti pötsin aika tukkoon, niin kyl toikin setti tuli kaavittua tuulensuojaan ihan vikaan muruseen asti. Tuli ihan mieleen parhaat safkasessiot viime syksyn NY-reissulta eli ei voi kyl pelkästään moittia.

Weeruska_jenkkiviikot_pulledpork

Mikäs siinä olikaan äijien skruudaillessa, ku safkat olivat kohillaan, palvelu pelas ja listalle ilmestyneet jenkkibisset valuivat raikkaina kitusiin. Koko hommasta jäi lopulta niin hyvä pössis pipon alle ja viba punttiin, et taitaa tonne eksyä vielä toistamiseen jenkkiherkkujen äärelle. Teemameininki jatkuu näet ens kuun ekaan päivään asti eli vielä ehtii. Suosittelen lämpimästi visiittiä muillekin!

Avainsanat: , , ,

Eggenberg – tummaa laageria Takatukkalandiasta

8 Maa

Olin alkeellisen tuotesijoittelun uhri, kun ajauduin nappaamaan maidonhakureissulla lähikaupan kassan viereen roudatusta pinosta pari törppöä tsekkiläistä Eggenberg-bisseä. Paha tota houkutusta oli janoisen matkamiehen vastustaa, etenkin ku sattu olemaan perjantai ja matkalla himaan semihikisistä salitreeneistä.

Niinpä tuli kompensoitua treenin hyöty laskomalla janoisiin ikeniin noi tölkit. Soimaavaa omaatuntoa balsamoin sillä, että tutkiva journalismi vaatii aina hintansa. Eikä toi muutenkaan niin vastenmielinen kokemus ollut, joten vi**uako sitä selittelemään. Hyvin toimi janojuomana, vaik kyl noi Jagr-henkiset takatukat parempaankin pystyvät…

Eggenberg_tumma

Eggenberg, tumma laager (btw, est 1560!)

Tää Eggenberg oli runsaasti, mutta harmittavan lyhytaikaisesti, vaahtoava tumma uus tuttavuus. Kuten tosta kämäsestä kännyfotosta (by allekirjoittanut) näkee niin stydiä väriä piisaa ja sitä riittää aina vaahtoon asti. Döfis tosin paljasti jo ton kyseisen birran isoimman ongelman eli vetisyyden. Joku neropatti on keksinyt väkertää sen 4,2%:n “vahvuuteen” ja ölppäosastolla toi on aina hälyttävän vähän.

Vaik Eggenbergin maku onkin ensipuraisulla ihan mukiinmenevä niin jälkimaku on sitten sitäkin pliisumpi. Alkuun maistuva, tsekkityylinen kirpakka humala katoaa kitusista ennen, ku ehtii sit kuuluisaa kissa sanomaan. Samalla katoaa myös paahteisuus, jonka etenkin toisvoisi viipyilevän pidempään janoisen sankarin suussa.

Mitään vikaa tossa tuotteessa ei sen kummemmin ole eli se hakkaa esimerkiksi kotimaiset peruslaagerit vaik kädet alhaalla. Onpahan vaan selvästi potentiaalisen hiivanderin vesitetty eli osittain pilattu variaatio. Olis kiva saada tota samaa settiä selvästi stydimpänä versiona. Uskoisin, et se olis just sellaista meininkiä, jota tällaisena pakkaspäivänä olis kliffa ryystää. Nyt tää oli enemmänkin janojuomamainen pikkukiva kokemus, joka sopisi tummuudestaan huolimatta paremmin saunabisseksi tai kesäiselle terdelle.

Avainsanat: , , ,

Weltenburger Kloster (Barock Dunkel, 4,7%) – munkit panee parastaan

2 Maa

Käytiin Sir Williamin kanssa pyörähtämässä duunireissulla Bergenissä. Norjalaisesta hintatasosta huolimatta löysimme itsemme varsin pian notkumasta paikallisen olutravintolan tiskin takana ja pienet olutpeijaiset siinä sitten saatiinkin aikaan. Hörpittiin pääasiassa jenkkiläisiä ja saksalaisia bissejä ja ton bakanaalin lopputulema oli se, et spontaanin (ja kullankalliin!) pruuvin voitti yksimielisin äänin Ayingerin Dunkel Weissbier.

Tunsin tuon tumman saksalaisen vehnäoluen maun hivelevän vielä kitusiani, kun kotiin palattuani ajauduin Ympyrätalon ääsmarkettiin täydentämän jääkaappiani. Niinpä päädyin poimimaan herkkukoriini ulkomaiset oluet -hyllystä pari puolen litran kepuflindaa Weltenburger Kloster -luostaripanimon Barock Dunkelia.

Weltenburger_Kloster_Barock_DunkelSaksalainen taitaa bissen panemisen jalon taidon, ja niinpä ei ollut kovin raju ylläri, et tuokin uusi tuttavuus osoittautui varsin päheäksi tuotteeksi. Ei se ensi maistamalla kyllä bastussa oikein pudonnut, mutta paahteinen maku pääsi kyllä oikeuksiinsa sitten löylyttelyjen jälkeen. Turhaa ja hölmöähän tota oli saunan lauteille edes raahata, mut tulipa kokeiltua…

Ei tota ole kehitetty munkkien toimesta saunakaljaksi vaan voimakkaiden liharuokien ja maistuvien sekä rasvaisten makkaroiden kyytipojaksi. Ja kenties hieman humaloitumistarkoitukseenkin. Tykisti toi sit pelittikin, kun pöytään nostettiin hieman possua ja muuta miehekästä mättöä.

World Beer Cupin Gold Awardilla palkittu baijerilainen, ikivanhan luostaripanimon olut vaahtosi kauniisti ja kohtuullisesti lasiin kaadettaessa. Vaahto tosin ei ollut kaikkein kestävintä sortimenttia… Tumma väri herutti veden kielelle ja lievästi paahteinen tuoksu pakotti ottamaan ison hörpyn. Raikas mutta täyteläinen ja silti voimakkaan paahteinen maku levisi kliffasti kitalakeen. Koko suu ei räjähtänyt hoosiannaa hoilaamaan, mutta huikean hyvää toi silti oli. Jopa näin keppanaksi lantrattuna.

Tuollainen stydi bisse passas hienosti pilkkopimeän ja pirullisen pimeän talvi-illan kaveriksi. Mukavasti lämmittävä laatutuote, jonka pitkä ja maltainen jälkimaku hemmotteli onnellista nautiskelijaa juuri oikealla tavalla eli ilman ikävää humalan katkeruutta. Kyllä sakemanni osaa ja olipa Seppo Räty aikoinaan totaalisen väärässä, loihiessaan lausumaan kritiikkiä tuota hienoa maata kohtaan!

Avainsanat: , , , , ,

← Vanhemmat artikkelit

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: